Kampasimpukkaa ja voi-sitruunakastiketta

Etualalla kampasimpukat

Tässäpä asia, jota et haluaisi ruoastasi tietää: kampasimpukalla on yli sata silmää! No, ilmeisesti nuo silmät ovat kuitenkin kiinni simpukan kuoressa, joten lautaselta ei tuijota takaisin 50 silmäparia.

Kampasimpukat tuntuvat olevan suurta huutoa erityisesti Amerikassa, jos täkäläisiä kokkiohjelmia on uskominen. Harmillisesti kampasimpukan syöminen tuntuu olevan pientä arpapeliä, sillä ravintolassakin lautaselle on parisen kertaa eksynyt löllö yllätys. Onnistuessaan se on kuitenkin mitä mainiointa ruokaa. Kampasimpukka on ikään kuin hauska lihan ja äyriäisen sekoitus. Kampasimpukan valmistamisen salaisuus on yksinkertainen: tarpeeksi lyhyt paistoaika ja tarpeeksi yksinkertaiset mausteet. Vaikka kampasimpukkaa alkaa olla jo saatavilla pienemmistäkin kaupoista, saa sen valmistamisesta edelleen ylimääräisiä eksoottisuuspisteitä. Tällä kertaa kampasimpukan kaveriksi lautaselle lähti parsaa.

Kampasimpukat

  • kampasimpukoita
  • suolaa
  • pippuria
  • öljyä
  • voita

Ota (pakastetut) kampasimpukat sulamaan hyvissä ajoin. Kuivaa sulaneet kampasimpukat talouspaperilla ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita pannulle öljyä ja voita. Kun pannu on kuuma, laita kampasimpukat pannulle ja paista niitä 1-2 minuuttia/ puoli. Tarjoile heti.

Voi-sitruunakastike

  • 150 g voita
  • 1-2 tl sitruunankuorta
  • 1-2 rkl sitruunamehua
  • 1-2 tl sokeria
  • ½ tl suolaa
  • ¼ tl mustapippuria

Kirkasta voi sulattamalla se kattilassa. Anna jäähtyä hetki siten, että kattilan pohjalle laskeutuu vaalea ”sakka”. Valuta kattilasta sakan päällä oleva kirkkaankeltainen voi. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja sitruunankuori ja muut mausteet. Sekoita huolellisesti, jotta suola- ja sokerikiteet sulavat kastikkeeseen.

Tallennettu kategorioihin Alkuruoka, Salaatit | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Sitruuna-parmesanjuusto -pasta

Nopeaa ja helppoa, Jamie Oliverin innoittamaa ruokaa syntyy muutamalla ruoka-aineella ja muutassa minuutissa. Älä säästele juustossa, oliiviöljyssä tai suolassa. Reseptin määrästä syö kaksi.

  • 1/2 sitruuna
  • 250 g tuorepastaa
  • 1 kananmunan keltuainen
  • 100 g parmesanjuustoraastetta
  • 3-4 rkl oliiviöljyä
  • n. 15 kpl basilikan lehteä
  • suolaa ja pippuria

Laita pastavesi kiehumaan. Hienonna basilika huhmareessa tahnamaiseksi ja lisää tarjoilussa käytettävän kulhon pohjalla. Raasta joukkoon parmesanjuusto ja lisää öljy sekä hiukan kuorta ja mehu sitruunasta. Aloita hiukan pienemmällä määrällä sitruunaa. Omaan makuuni puolikas sitruuna oli ehkä hiukan liikaa, joten sitä on helppo lisätä myöhemminkin. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Juustossahan sitä on jo valmiina, joten suolaherkille se on varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Lopuksi joukkoon lisätään kananmunan keltuainen. Sekoita aineet yhteen. Tässä välin pastavesi jo kiehuukin, joten keitä pasta ohjeen mukaan. Nostele lopuksi sopivan kypsät pastanauhat hiukan keitinvettävaluvana juustoseoksen joukkoon. Kääntele pasta sekaisin ja sitten eikun ääntä kohden.

Tallennettu kategorioihin Pääruoka | Avainsanoina | Jätä kommentti

YPÄ eli yleispätevä kasvislisäke

Ypä tarjoili mukavan leposijan naudalle

Ypä tarjoili mukavan leposijan naudalle

Tavallisesti kaupassa käydessä mielikuvitus ei laukkaa kovinkaan hurjana siinä vaiheessa, kun täytyy miettiä lisäkettä. Tästä seurauksena on se, että lautaselle päätyy useimmiten perunaa tai muita juureksia. Nälkäisenä sitä sitten hyöritään ja pyöritään perunakattilan ympärillä ja tökitään raakileita haarukalla, jospa vaikka kypsyisivät sillä keinoin vähän nopeammin!

Ajatusköyhän kotikokkaajan epätoivoon vastasi Akseli Herlevin kokkikirja Täydellä sydämellä. Ypään eli yleispätevään kasvislisäkkeessen voi käyttää mitä tahansa kasviksia, ja kohtahan niitä tulvii täällä Suomessakin ovista ja ikkunoista. Vaativiin osuus on pilkkominen, jonka jälkeen kasvikset tekevät lyhyen visiitin pannulle ja a vot, ypä on valmis!

Kasvislisäke Akseli Herlevin tapaan

  • 2 porkkanaa kuorittuna
  • 1 punasipuli kuorittuna
  • 1 puntti valkoista tankoparsaa kuorittuna
  • 1 dl herneitä
  • 2 rkl voita
  • suolaa ja pippuria
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

Pilko kasvikset ja kiehauta porkkanoita hetki. Siivilöi porkkanat. Lämmitä vihannekset kattilassa voin kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita huolellisesti ja laita tarjolle kulhoon. Ripottele päälle hienonnettua ruohosipulia.

Tallennettu kategorioihin Alkuruoka, Pääruoka | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kesäkurpitsa-halloumipiiras

Tämä näpsäkkä suolainen piiras syntyi eräänä iltana jääkaapin antimista. Eihän todellisuudessa kenelläkään nyt ole sattumalta kaapissa kesäkurpitsaa, halloumia ja kirsikkatomaatteja. Se, mitä tällä pienellä reseptitarinalla haluan kertoa on, että tämä piiras on sekä pohjan että täytteen osalta näppärästi muokattavissa kaapin antimien mukaan. Tämä versio oli kuitenkin sen verran mainio, että suosittelen lämpimästi testaamaan tätä kotona!

Suolaista ja hyvää - kärvähtäneillä tomaateilla...

Piiras kesäkurpitsasta ja halloumista

Pohja:

  • 100 g voita
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ½ dl ruisjauhoja
  • ½ dl vehnäleseitä
  • ½ tl suolaa
  • 1rkl suolaa

Täyte:

  • 1 pieni punasipuli
  • ½ kesäkurpitsa
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • 100 g halloumia
  • kirsikkatomaatteja
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl ruokakermaa
  • 1 dl maitoa
  • ½ tl sambal oelekia

Aloita piiraan valmistus pohjasta nyppimällä keskenään sekoitetut kuivat aineet ja hieman pehmennyt voi. Lisää lopuksi tilkka vettä ja sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Täytteen valmistamisen alkumetreillä on hyvä laittaa uuni lämpiämään 200 asteeseen. Pilko sipuli, kesäkurpitsa, tomaatit ja halloumi. Paista sipuli ja kesäkurpitsan palat kevyesti pannulla oliiviöljyssä. Lisää suola ja pippuri. Sekoita tämän jälkeen kananmunat, kerma, maito ja sambal oelek keskenään kulhossa.

Lisää pohjan päälle kesäkurpitsat, sipulit, tomaatit ja halloumi. Kaada piiraan päälle lopuksi kananmuna- kermaseos. Paista piirasta uunissa reilun puolen tunnin ajan. Tarkkaile kuitenkin paistoa, ettei pintaan pulpahtaneet tomaatit kärvenny, niin kuin tällä kertaa pääsi käymään.

Tallennettu kategorioihin Kotikokkailut, Leivontapuuhat | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Mehevä marjapiirakka

Tästä piirakasta ei makua puuttunut

Söin hiljattain uskomattoman hyvänmakuista omenapiirakkaa ystävieni luona [terkkuja!]. Tiedustelin mistä idea moiseen leivonnan taidonnäytteeseen. Pohjan ohje oli kuulema otettu Sami Garamin kirjasta Puolialaston kokki: Sami Garam kokkaa herkkuja Ankkalinnasta. Makuelämyksestä innostuneena päätin toteuttaa samaa pohjaa käyttäen pienen piirakan (½ taikinan ohje alkuperäisestä). Pakastimen kätköistä löytyneistä viime kesän mustikoista ja mansikoista sai tähän oivallisen täytteen ja samalla sain raivattua pakastimeen lisää tilaa uusille vitamiinipommeille. Marjojen määrän ja sekoitussuhteen arvioin silmämääräisesti.

Pieni marjapiirakka (n. 20cm vuokaan)

Murotaikina

  • 2,75 dl vehnäjauhoja
  • 75g margariinia/ voita
  • 1 dl sokeria
  • ½ kananmuna

Täyte

  • n. 3-4 dl mustikoita
  • n. 2 dl mansikoita
  • 0,5 dl vaahterasiirappia
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 rkl perunajauhoja
  • ½ kananmuna
  • (oman maun mukaan sokeria, itse en lisännyt)

Nypi rasva jauhojen ja sokerin joukkoon. Lisää ½ kananmuna. Vaivaa taikinaa jauhotetulla pöydällä, kunnes siitä tulee kimmoisaa. Laita taikina jääkaappiin tuorekelmuun käärittynä. Sulata jäisiä marjoja hieman mikrossa. Lisää marjojen sekaan muut ainekset ja tarkista maku. Leikkaa taikinasta pala piirakan päälle tulevaksi kanneksi. Öljyä n. 20 cm vuoka ja taputtele kaulittu taikina siihen. Painele haarukalla pohjaan muutama reikä. Esipaista taikinaa n. 7-10min 200-asteisessa uunissa. Lisää täyte piirakkaan ja kaulitse piirakalle kansi ja yhdistä pohjan ja kannen reunat. Paina haarukalla muutama reikä piirakan kanteen, jotta höyry pääsee ulos piirakkaa paistettaessa. Paista piirakkaa n. 20-30 min 180 asteisessa uunissa.

Tallennettu kategorioihin Jälkiruoka, Leivontapuuhat | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta parsasta

Edellisessä kuukauden kysymyksessä esitettiin ihmiskunnan kannalta äärimmäisen merkittävä kysymys: mikä on maailmankaikkeuden paras jälkiruoka. Arvoisa lukijaraatimme jakautui vastauksissaan kahtia, ja antoi yhtä paljon ääniä letuille ja mansikkahillolle sekä tiramisulle. Yhteensä nämä kaksi jälkiruokaa keräsivät liki puolet annetuista äänistä. Näin ollen kyselymme jätti ihmiskunnan edelleen epävarmuuden valtaan. Äänestys ei silti suinkaan mennyt hukkaan! Kaija lupasi jo kysymyksen asettaessaan kokata ja blogata äänestyksen voittajan. Jätämme Kaijan valtaan sen, kumman herkuista hän valitsee, ja jäämme odottamaan innolla tulevaa.

Kuva: Wikipedia

Seuraava kuukauden kysymys pureutuu sesongin ytimeen: mikä on parasta keväässä? Toukokuu saa oman mielen lisäksi myös luonnon heräämään henkiin. Kun pitkä talvi on pureskeltu juureksia ja etelän hedelmiä, alkaa mullasta viimein puskea antimia, jotka lupailevat kesän tuloa. Ja kuten sesonkiherkuilla on tapana, maistuvat ne taivaalliselle sen lyhyen hetken, kun niitä on tarjolla.

Alkaako sinua kutkutella lopputalvesta ensimmäisenä ajatus korvasienimuhennoksesta vai parsapiirakasta? Vai odotatko sillipurkki tutisten kun naapurimaan ensimmäiset uudet perunat saapuvat kauppaan? Jos ruokalehtiä on uskominen, on juuri tämän kevään hitti villiyrtit: friteerattua nokkosta lakkiaisiin! Vai onko parasta sittenkin aamulla säleverhojen välistä silmään killittävä auringonsäde. Ota kantaa ja vastaa oikeasta sivupalkista!

Kuva: Pro Peruna ry

Tallennettu kategorioihin Muut ruoka-aiheiset jutut | 2 kommenttia

Banaanimuffinit peanut butter-hipuilla

Mmmm...

Näistä kaloripommeista syytän yksinomaan säätä. Jos ulkona on noin harmaata, on täysi oikeus piristää arkea leipomuksilla. Täällä siis odotellaan Master Chefin –finaalia banaanimuffineilla, joiden sisälle on piilotettu Amerikan tuliaisina tuotuja Reese’sin maapähkinävoirakeita.  Stockalta bongasin ilokseni samaisen valmistajan peanut butter –herkkuja parisen viikkoa sitten, mutta jostain pitää vielä taikoa näitä leipomukseen soveltuvia hippuja. Eiköhän tämä ole kansalaisadressin paikka, kuulkaas!

Banaanimuffinit    

  • 75 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 2 munaa
  • 1 banaani
  • loraus sitruunanmehua
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • peanut butter –hippuja (muukin suklaarouhe käy)
  • ½ dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat seokseen. Murskaa banaani haarukalla ja lorauta joukkoon sitruunanmehu. Lisää banaani ja keskenään sekoitetut kuivat aineet seoksen joukkoon. Lisää lopuksi taikinaan peanut butter –hiput ja maito. Sekoita taikina varovaisesti tasaiseksi. Annostele taikina muffinivuokiin (max 2/3 vuuasta). Paista muffineja 200 asteessa n. 20 minuuttia. Tästä annoksesta tuli yhteensä 5 amerikan muffinia ja seitsemän pienempää muffinia.

Nautitaan teekupposen ja hyvän kirjan kera.

 

Teetä ja sympatiaa?

Tallennettu kategorioihin Leivontapuuhat | Avainsanoina , | 2 kommenttia

New York, New York (vol. 2)

New Yorkin ravintolamaailma on loputon suo. Tältä se ainakin New York-ensikertalaiselle tuntuu. Matkaoppaat ovat pullollaan vinkkejä, kokeneet kävijät mainostavat auliisti hienoja kokemuksiaan ja google antaa hakusanoilla ”New York+restaurant” kelvolliset 1,2 miljardia hakutulosta. Tältä pohjalta saakin itselleen kehitettyä jo melkoisen stressin, kun miettii mitkä ravintolat aikoo viikon matkaohjelmaan mahduttaa. Jotenkin tästä matkasta kuitenkin raskaan etukäteisahdistuksen jälkeen selvittiin, vieläpä kertakaikkisen onnistuneesti! Toisaalta, New Yorkissa on lienee mahdotonta syödä huonosti.

Arepa-lättyjä tarjoilee Caracas Arepa Bar Brooklynin Williamsburgissa. Hipstereitä seuraillessa maistuu tämä venezuelalainen lihapiirakka!

New Yorkin hip, cool & trendy –paikoista (eli pienen pienistä, hälyisistä modernia ruokaa tarjoilevista bistroista, jotka paikalliset kolmekymppiset ovat kansoittaneet) mieleen jäivät ainakin illallispaikat Northern Spy ja Prune. Molemmat sijaitsevat East Villagessa, joka on ehdottomasti New Yorkin viehättävintä aluetta. Kaukana ovat pilvenpiirtäjät, ja tilalla matalat kerrostalot paloportailla, paikallisten kansoittamat kadut ja rento meno satoine ravintoloineen ja baareineen. Molemmat ravintolat ovat sen verran suosittuja, että pöytävaraus on hyvästä.

Näistä kahdesta Northern Spy jäi erityisesti mieleen kokeellisen ruokalistansa vuoksi: yhtenä alkupalana söimme kanelipullaa, jonka sisään oli leivottu revittyä porsaanlihaa. Paikan ranskalaiset oli paistettu oivaltavasti ankanrasvassa, mikä oikeastaan oli alunperin syy koko ravintolan valintaan. Prunessa jännittävintä oli (meille tuntematon) viereisen pöydän julkkispariskunta, jota paapottiin kantamalla pyytämättä pöytään mitä erilaisinta ruokaa ja juomaa. Molemmat paikat ovat suosittelemisen arvoisia ja ehdottoman new yorkilaisia. Northern Spystä voi lukea lisää Mondon NY-matkaoppaasta.

Pikkelöityjä munia alkusnacksina Northern Spyssa. Perinteinen baariruoka, vaikka ei siltä kuulosta (tai näytä).

East Villagessa liikkuessa alkudrinkit kannattaa käydä juomassa Death & Co:ssa, jonka tiukka mutta asiallinen ovipolitiikka ja hämyinen sisätila johdattavat kieltolain hengessä maailman parhaiden drinkkien äärelle. Drinkkien juonti on muuten ylipäänsä New Yorkissa kaupungin tapa, ja drinkkien makuun myös panostetaan. Kannattaa siis panostaa myös niiden juomiseen.

New Yorkissa oma lukunsa ovat tietenkin hampurilaiset. Näitä käytiin testaamassa useammassakin paikassa. Suosittu hampurilaisravintola New Yorkissa on 5 Napkin Burger, joka on avannut viime aikoina useamman ravintolan ympäri Manhattania. Burgerit olivat varsin kelvolliset, vaikka paikan henki muistuttikin jossain määrin Rossoa. Hampurilaissyöjien pyhiinvaelluskohde Manhattanilla on kuitenkin Shake Shack, mikä kävi ilmi myös Madison Square Parkissa kiemurtelevan jonon pituudesta. Jonotus kannatti, eli sinne vaan joukon jatkeeksi jos paikalle osutte! Kaunis puisto on lisäksi mitä oivallisin lounaspaikka.

Kiivaan jonotuksen jälkeen edessä oli enää noin 100 ihmistä...

...ja tässä jonotuksen syy. Yksinkertainen on kaunista Shake Shackissa.

New Yorkissa on tietenkin pakko syödä ainakin yksi hot dog (todennäköisesti useampikin, sen verran tiheään kuumakoira-kojuja kaduilla parkkeeraa). Tämän reissun paras hot dog käytiin syömässä Anthony Bourdainin New York-jakson innoittamana Crif Dogsissa. Varoituksen sanana kerrottakoon, että yksi hot dog, vaikka herkullinen onkin, ei vie nälkää. Itse tempaisimme vielä viereiseen vietnamilaispaikkaan bánh mì –ostoksille (kiitos sinne Aasian suunnille näistä herkullisista patongeista).

Anthony Bourdain tykkäsi Crif Dogsista, emmekä ole eri mieltä

Loppuun kerrottakoon vielä matkan ihmeellisimmästä ruoasta: Carnegie Delin voileivästä. Niin, mitä teille tulee mieleen sanasta voileipä? Tuskin ainakaan monikiloinen, monikymmensenttinen kasa lihaa, johon on ujutettu väliin muutama leivänpala ja jossa kasvisten virkaa ajaa puolikas kerä jääsalaattia. Juuri tällainen oli Carnegie Delin ”The Woody Allen” -leipä. Selätimme leivän, mutta vain vaivoin. Valokuvaan leipä ei mahtunut, joten jätämme ajatuksen tällä erää mielikuviinne.

Lisää New Yorkin ruokavinkkejä löytyy Kaijan kertomana täältä.

Tallennettu kategorioihin Makumatkat | 2 kommenttia

Poronkäristystä perinteiseen tyyliin

Pata pääsi taas hommiin

Varma kevään merkki on se, että pakastinta pitää alkaa tyhjentää marjoista ja muista herkuista. Pakkasessa oli odotellut myös poronkäristys jo hyvän tovin sopivaa ulkoilupäivää – se päivä oli tänään. Pakko myöntää, että tein poronkäristystä ensimmäistä kertaa ja niinpä luotin jälleen takuuvarmaan kypsennystapaan, eli alhaisessa lämmössä padassa hitaasti hauduttamalla. Käristyksen seurana maistuivat puikulaperunoista tehty muussi ja tietysti pakastepuolukoista kiehautettu hillo.

Poronkäristys (3:lle)

  • 600 g poronkäristyslihaa
  • 1 sipuli
  • voita
  • suolaa
  • pippuria
  • timjamia
  • 1 laakerinlehti
  • pullo tummaa olutta
  • 1 dl vettä

Ota uunipata esiin kaapin syövereistä. Pilko sipuli ja kuullota se padassa (ja voissa). Lisää pataan jäinen käristysliha. Käytä apuna kahta lastaa, joiden avulla käristyslihan palat voi irrottaa toisistaan sulamisen edetessä. Kun liha on sulanut, lisää mausteet ja nesteet pataan. Anna alkoholin kiehahtaa pois. Laita pata (kansi päälle) 120 asteiseen uuniin ja anna muhia sunnuntaireippailun ajan. Tänään pata oli uunissa pari tuntia ja lopputulos oli varsin murea.

Perinnepöperöä

Tallennettu kategorioihin Kotikokkailut, Pääruoka, Suomi-Finland | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Moussakaa, moussakkaa

En erityisemmin tykkää munakoisosta. Se on jotenkin outo vihannes (?), ja maistuu yhtä aikaa pahville ja pahalle. Jostain ihmeen mielenoikusta päädyin kuitenkin valikoimaan ostoskärryyni munakoisoa. Ajatus moussakasta kirkastui, kun lähi k-marketin tiskiltä löytyi vielä lampaan paistijauhelihaa juuri jauhettuna. Resepti tähän löytyi puolestaan Gordon Ramsayn eepoksesta Maailma keittiössä. Gordon suosittaa tähän cheddaria, mutta kaapissa ollut vanha gouda oli vähintäänkin yhtä hyvää. Oli muuten sellaista lohturuokaa, että oksat pois. Ja ensi kerralla laitan tuplana munakoisot.

Moussakaa (3 – 4:lle)

  • 1 keltasipuli
  • 1 punasipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 500 g lampaan paistijauhelihaa
  • 1prk (390 g) tomaattimurskaa (käytin chilimausteista, toimi hyvin)
  • 1 prk tomaattipyrettä
  • 1 dl punaviiniä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • oreganoa
  • kanelitanko
  • 1 iso munakoiso
  • oliiviöljyä
  • suolaa pippuria

Juustokastike:

  • 50 g voita
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl punaista maitoa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 100 g juustoa raastettuna (cheddaria, goudaa, emmentalia)
  • 1 kananmuna

Kuori ja pilko sipulit, ja kuullota ne paistinpannulla oliiviöljyssä. Lisää tämän jälkeen jauheliha ja ruskista se pienissä erissä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle tomaattipyree, tomaattimurska ja punaviini. Kiehauta alkoholi pois ja lisää mausteet. Anna seoksen muhia alhaisella lämmöllä 30-40 minuuttia.

Valmista sillä välin munakoisot. Leikkaa ne reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja sivele niiden pintaan oliiviöljyä. Munakoiso on sitten semmoinen sieni, että öljy lorahtaa helposti yhteen kohtaan, joten apuvälineeksi suosittelen pullasutia. Paista munakoisoviipaleet pannulla molemmin puolin nopeasti (2 min/puoli) ja mausta nämäkin suolalla ja pippurilla.

Laita tässä välissä uuni lämpenemään 200 asteeseen, jäljellä on juustokastikkeen valmistus. Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot koko ajan puuhaarukalla sekoittaen. Lisää seokseen maito ohuena nauhana ja jälleen koko ajan sekoittaen. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin. Lisää lopuksi 2/3 juustoraasteesta ja suola+pippuri. Nosta kastike liedeltä ja anna jäähtyä hetken. Vatkaa sitten kananmuna kastikkeen joukkoon.

Voitele uunivuoka oliiviöljyllä ja aloita moussakan kokoaminen munakoisoviipaleilla. Laita seuraavaksi vuokaan jauheliha-tomaattiseosta ja sitten juustokastiketta. Toista tämä. Laita viimeisen munakoisokerroksen päälle juustokastiketta ja koko komeus uuniin. Paistoaika on n. 35-40 minuuttia. Lisää moussakan päälle loppu juustoraasteesta (1/3), kun paistoaikaa on kulunut n. 10 minuuttia.

Ei tää nyt kaikkein valokuvauksellisin ruoka ole, mutta se maku...

 

Tallennettu kategorioihin Kotikokkailut, Pääruoka | Avainsanoina , , | Jätä kommentti